Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2005 lopussa lähes 600 000 lapsiperhettä. Näistä perheistä viidennes on yhden vanhemman perheitä. Samoin viidennes kaikista lapsista asuu yhden vanhemman kanssa.
Vaikka lapsiperheiden määrä on kahdenkymmenen vuoden ajan laskenut, yhden vanhemman perheiden määrä on kasvanut. Myös uusperheiden määrä kasvaa. Suomessa on tällä hetkellä 52 000 uusperhettä eli perhettä, jossa asuu toisen vanhemman lapsi.
Selvä enemmistö yhden vanhemman perheistä muodostuu äidin ympärille. Miesten osuus yksinhuoltajista on 13 prosenttia.
Lapsiperheiden ja yhden vanhemman perheiden määrän kehitys
Vuosi
Lapsiperheitä
Äiti ja lapsia
Isä ja lapsia
1985
659 052
74 238
9 569
1995
639 610
98 351
13 490
2005
591 528
103 044
15 063
Lähde: Tilastokeskus
Yhden vanhemman perheiden toimeentulo
Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa talous on kehittynyt myönteisesti, mutta yhden vanhemman perheet eivät ole päässeet osallisiksi myönteisestä tulokehityksestä. Lapsiperheet yleensäkin ovat köyhtyneet enemmän kuin suomalaiset keskimäärin, ja pitkästä aikaa suomalaisten lasten köyhyysaste on korkeampi kuin koko väestön köyhyysaste.
Tulojen kehitys on vaihdellut lapsiperheiden välillä. Erityisen heikkoa se on ollut yhden vanhemman perheissä, suurissa lapsiperheissä ja perheissä, joissa on pieniä lapsia. Yhden vanhemman perheistä jo joka neljäs on köyhyysrajan alapuolella.
Köyhyysrajan alapuolella olevien lapsiperheiden osuus
Lähde: STM ja Tilastokeskus, taulukko Valtioneuvoston kanslian raportteja 5/2006
Heikkoon tulokehitykseen on monta syytä, joista tärkein on yhden vanhemman perheiden heikentynyt työmarkkinatilanne. Yksinhuoltajien on entistä vaikeampi osallistua työelämään, kun tarjolla on osa-aikaista työtä ja lyhyitä työsuhteita tai paljon ylitöitä. Joka kymmenes yksinhuoltaja on ollut pitkään työttömänä. Lisäksi perusturvan, kuten työmarkkinatuen ja pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan, matala taso vaikuttaa.
Lastenhoito yhden vanhemman perheessä
Yhden vanhemman perheissä lastenhoito vaatii usein erityisiä järjestelyitä. Vaikka lapset kävisivät koulussa, iltapäiväkerhossa tai päivähoidossa, lastenhoitotarpeet usein ylittävät tämän tarpeen. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työskentelevät vanhemmat tarvitsevat apua, jotta lapsilla olisi työaikana hoitopaikka. Yhden lastenhoito-ongelman luovat koulujen loma-ajat, sillä lasten joulu-, hiihto- ja kesälomat ovat vanhempien lomakausia pidemmät.
Monessa perheessä lapsen etävanhempi on korvaamaton apu lasten hoidossa, osassa vastuuta jakavat isovanhemmat.
Eurooppalaisessa tutkimushankkeessa
on kartoitettu hoivan tarvetta ja saatavuutta, ja yhtenä tutkimusalueena on ollut yhden vanhemman perheiden tilanne. Tutkimuksessa nousee esiin hoivaköyhyys, tilanne jossa virallinen ja epävirallinen hoiva ei riitä perheen tarpeeseen. Ongelma on kahtalainen: toisaalta työelämän vaatimukset ovat osalle yksinhuoltajista raskaat, toisaalta palvelut eivät aina jousta riittävästi.
Lähteitä ja lisätietoa:
