xml version="1.0" encoding="iso-8859-1"?> Väsynyt äiti tarvitsee apua ja tukea - Yksinhuoltajan päiväkirja
Väsynyt äiti tarvitsee apua ja tukea
Hanna-Kaisa Sulavuori
12.02.2007
Kodinhoitaja tuli kerran viikossa luonamme käymään ja lasta hoitamaan siksi aikaa, että kävin itse asioilla. Lastensuojelun kautta järjestyi vuokravelkojen selvittely ja toimeentulotuki.

Olen 36-v espoolainen osa-aikatöitä tekevä 6-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti.

Poikani syntyi marraskuussa 2000, ja olin alusta saakka yksinhuoltaja. Lapsi sai alkunsa vahingossa. Olin seurustellut silloisen poikaystäväni kanssa vasta pari kuukautta. Alku oli uuvuttavaa ja yllätti rankkuudellaan. En ollut odotusaikana osannut niin hyvin siihen varautua.
Olin tehnyt pari vuotta töitä lasten parissa, kouluavustajana ja kerho-ohjaana. Kuvittelin, että kun yllättäen oma lapsi oli tulossa, pärjäisin kyllä.

Onneksi yhteiskunnassa kuitenkin oli ja on erilaisia tahoja joiden pariin minut ohjattiin.

Kun poika oli kaksi kuukautta vanha, neuvolassa terveydenhoitaja huolestui masentuneisuudestani ja ohjasi minut silloin uuteen kokeiluun - vauvaperhetoimintaan, josta sain keskusteluapua ja aloitin psykologin luona terapiassa käynnin. Myöhemmin sain mielialalääkityksen terapian sijaan. Kodinhoitaja tuli kerran viikossa luonamme käymään ja lasta hoitamaan siksi aikaa, että kävin itse asioilla. Lastensuojelun kautta järjestyi vuokravelkojen selvittely ja toimeentulotuki.

Osa-aika töissä

Työskentelin osa-aikaisena koko odotus- ja äitiysloma-ajan lasten kerho-ohjaajana. Poikani oli hoidossa milloin siskoni, äitini, tätini, serkkuni tai lastenhoitajavälityksestä palkkaamani tytön kanssa. Joskus lapsen isä oli myös kuvioissa mukana. Hän kävi luonamme epäsäännöllisesti usein lähes asuen luonamme. Joskus oli pitkiä aikoja, jolloin emme nähneet.

Poika oli tarhassa ja työurani jatkui normaalisti lukuvuosittain siten, että kesät olin työttömänä.

Ruoka-apua olen hakenut usein leivän jaosta, jossa jaetaan myös muuta kauppiailta saatua ruokaa. Leivän jaon järjestäneen yhdistyksen kautta sain myös muuta henkistä tukea ja ohjauksen velkaneuvontaan, jonka kautta järjestyi ulosotossa hirmukorkoja kasvattanut opintolaina takaisin järjelliseen maksu mahdollisuuteen.

Kahtena viime kesänä olen joutunut odottamaan toimeentulotukea

Kahtena viime kesänä olen joutunut odottamaan toimeentulotukea 6 – 8 viikkoa ja päivärahapäätökset ovat joka vuosi tulleet vasta elokuussa, kun on jo ollut aika uuden kouluvuoden alkamiseen ja työni iltapäiväkerhossa jatkumiseen.

Kesällä 2006 sain terveyskeskuslääkärin kautta lähetteen psykiatrian poliklinikalle ja pienen viiveen jälkeen syksyllä alkoi psykiatrin tapaamiset ja tukitoimet. Olen ollut melkein hämmentynyt nyt kun systeemiin on päässyt sisälle, siihen että minulle tarjotaan tämän vuoden loppuun asti hoitajan luona kerran viikossa keskusteluterapia-aika ja kerran kaksi kuussa toimintaterapeutin kotikäynnit, jolloin tarkastellaan arjesta selviytymistäni.

Olen näinä vuosina 2001–2006 ollut siis koululaisten iltapäivätoiminnan ohjaaja. Tulot ovat pienet. Laskeskelin, että saan juuri minimitoimentulon ja jos en tekisi palkkatyötä, saisin saman summan kuussa sosiaalitoimesta.

Kesän aika aina pelottaa

Tulevaisuus on hiukan näköalaton, kesän aika aina pelottaa, vaikka sen sitten aina on jotenkin räpiköinyt yli tulottomana. Opintolainaani lyhennän edelleen 100e/kk, ja tuo summa on juuri ja juuri suurin mahdollinen minkä voin kuussa lyhentää ja mieluummin jättäisin senkin satasen johonkin muuhun käyttöön. Jos ja kun saan toimeentulotukea, niin opintolainan lyhentämistä ei lasketa menoksi, vaikka aikoinaan se luettiin kuitenkin tuloksi!

Elämässä on toki myös ihania puolia - rakastan lastani suuresti ja on ollut upeaa seurata pienen pojan kasvua eskarilaiseksi ja tulevaksi koululaiseksi.

Kokemukseni on, että nykyajan Suomessa yksin jäänyt väsynyt äiti saa apua ja tukea. Olen kyllä kuullut tarinoita, joissa apua ei ole saanut ennen kuin tilanne perheessä on mennyt tosi pahaksi. Meillä ei onneksi niin ole käynyt vaan apu on enemmänkin ennaltaehkäisevää tällä hetkellä. Rahallinen apu onkin siten ihan toinen juttu.