xml version="1.0" encoding="iso-8859-1"?> Yrittäjyys, äitiys ja toimeentulo eivät sovi samaan keittoon - Yksinhuoltajan päiväkirja
Yrittäjyys, äitiys ja toimeentulo eivät sovi samaan keittoon
12.02.2007
Yhteiskunnalla on mielenkiintoinen asenne uusperheisiin. Puolisoita verotetaan kuin toisilleen tuntemattomia sinkkuja, työttömyysturva on kuitenkin ansiosidonnainen.

Tullessani äidiksi olin päivälleen 24-vuotias yrittäjä ja yksin. Yhtälö oli minusta mielenkiintoinen ja koko raskausajan pidin täysin mahdollisena sitä ajatusta, että hoidan yrityksen asiakaspalveluineen vauvan kanssa. Tämä kuva karisi silmistäni varsin pian synnytyksen jälkeen.

Vaikka vauva oli helppo ja minä kohtuullisen virkeä, työnteko pikkuisen kanssa osoittautui mahdottomaksi. Yksinkertaisesti väsähdin yövalvomisten ja työnteon välille. Pienen vauvan hoitaminen yksin oli raskaampaa kuin olin osannut kuvitella, vaikkakin ihanaa ja antoisaa. Minä tein päätöksen lopettaa yritykseni ennen täydellistä loppuun palamista.

Minimiäitiyspäivärahalle jääminen oli kuitenkin helpompaa kuin kuukaudesta toiseen jatkuva epätietoisuus talouden kestämisestä. Olin ennen raskautta tehnyt useampaa työtä yhtaikaakin voidakseni pitää firman pystyssä. Siihen oli tullut loppu raskauden myötä.

Valtaosa naisyrittäjistä on pienyrittäjiä

Kun tänään puhutaan naisista ja lasten saamisen ongelmista, tiedän varmasti mistä puhutaan. Yrittäjyys, äitiys ja toimeentulo eivät näytä sopivan samaan keittoon. Valtaosa naisyrittäjistä on niin sanottuja pienyrittäjiä. He työllistävät vain itsensä ja korkeintaan muutaman muun, todennäköisesti naisen. Naisyrittäjä maksaa kyllä äitiydestä aiheutuvat kustannukset alaisistaan, mutta oma äitiys onkin jo vaikeammin sovitettava asia.

Lapseni ensimmäiset viisi vuotta elimme kaksin. Kuvassa oli ollut jo pitkään tuleva mieheni ja muutettuamme yhteen muodostimme perheen. Yhteiskunnalla on mielenkiintoinen asenne uusperheisiin. Kela arvelee ilman muuta avopuolisoiden elättävän toisensa sekä toisen lapset esimerkiksi työttömyyden tai vanhempainvapaan aikana. Verottaja sen sijaan ei ole lainkaan kiinnostunut puolison tuloista ja tämän jälkikasvusta.

Kaksi todellisuutta

Mahdollisen kuolemantapauksen tullessa kohdalle avopuolisoita kohdellaan vieraina toisilleen. Eletään siis kahdessa eri todellisuudessa. Puolisoita verotetaan kuin toisilleen tuntemattomia sinkkuja, työttömyysturva on kuitenkin ansiosidonnainen (siis pahimmillaan riippuu puolison ansioista) ja lapsia ei oteta huomioon, jos ne eivät ole omia.

Perheet muuttuvat, mutta yhteiskunnan tapa käsitellä perheitä ei näytä muuttuvan. On runsaasti tilanteita, joissa yksinhuoltajuus on paras monista huonoista vaihtoehdoista. Myös uusperheiden perustaminen on nykyään normaalia. Toivoisinkin, että tutkijat ja päättäjät perehtyisivät paremmin tämän päivän perheiden haasteisiin, eikä elettäisi ajassa kymmeniä vuosia sitten olleiden arvojen ja tapojen mukaan.