Vuorohoitoa yksinhuoltajien pienille koululaisille
Saara Karhu
13.02.2007
Aikoinaan vuorotyötä tekevänä yksinhuoltajana maksoin hoitomaksuihin mittavan osan tuloistani. Päivähoito ja yksityisen hoitajan avulla järjestetty myöhäisen illan hoito veivät isomman osan keskituloisen toimittajan palkastani kuin asuminen. Vaihtoehtoja ei ollut. Työtä ei voinut jättää ja lapsi oli hoidettava.

Tuttu sairaanhoitaja tuskaili, pitääkö hänen jättäytyä työttömäksi vai yrittää vaihtaa alaa, kun lapsi vähän kasvaa. Vuorotyötä tekevän hoitajan lapsi on vielä päiväkodissa, mutta ongelma on pian käsillä, sillä koulun alettua lapsen vuorohoito loppuu.

Ongelma on itselleni tuttu. Aikoinaan vuorotyötä tekevänä yksinhuoltajana maksoin hoitomaksuihin mittavan osan tuloistani. Päivähoito ja yksityisen hoitajan avulla järjestetty myöhäisen illan hoito veivät isomman osan keskituloisen toimittajan palkastani kuin asuminen. Vaihtoehtoja ei ollut. Työtä ei voinut jättää ja lapsi oli hoidettava.

Palveluihin riittää parannettavaa

Politiikkaan mukaan lähdettyäni olenkin pitänyt yksinhuoltajien asiaa esillä eduskunnan lisäksi myös kuntapolitiikassa, eli siellä missä periaatteessa päätetään palveluista. Aloitteestani kotikaupunkiini Tampereelle tuli järjestelmä, jossa vuorotyötä tekevät yksinhuoltajat saavat pienet kouluikäisensä niin halutessaan hoitoon vuoropäiväkotiin. Järjestelmä on parannus aikaisempaan, muttei sekään ole täysin toimiva ja ongelmaton. Parannettavaa siis riittää.

Omasta kokemuksestani on vuosia, lapsi on jo nuori aikuinen, mutta vuorotyötä tekevän yksinhuoltajan ahdinko on edelleen samanlainen. Itse asiassa tehtyjen selvitysten mukaan yksinhuoltajien mahdollisuus yhdistää lasten hoito ja työelämä näyttävät vaikeutuneen. Osansa tässä tekevät varmasti myös työ- ja vapaa-ajan alati hämärtyvä raja sekä työelämän lisääntyvässä määrin vaatimat joustot. Lisäksi kovasti yleistyneet epätyypilliset työsuhteet kuten osa-aikatyöt ja pätkätyöt vaikeuttavat myös yhden vanhemman perheen arjen suunnittelua.

Lasten hoivan ja työelämän yhdistäminen vaikeaa

Kuntien hoivapalveluiden pitää tulla yksinhuoltajaa vastaan ja tarjota myös pienille koululaisille hoito ja turva vanhemman ollessa työssä. On täysin käsittämätöntä, että vielä keväällä turvallisesti päiväkodissa olevan lapsen katsotaan voivan selvitä kotona yksin vain muutamaa kuukautta vanhempana syksyllä, kun lyhyet koulupäivät alkavat.

Lasten hoivan ja työelämän yhdistäminen onkin edelleen todella vaikeaa monelle yksinhuoltajalle mm. juuri puuttuvan pienten koululaisten ympärivuorokautisen hoivan vuoksi. Ei siis mikään ihme, että yksinhuoltajien työttömyys, joka kasvoi lamavuosina, ei ole palautunut nousukauden myötä kuten muiden väestöryhmien. Näin siitäkin huolimatta, että viime vuosikymmenellä tehdyn tutkimuksen mukaan yksinhuoltajat ovat erityisen halukkaita vastaanottamaan työtä, vaikka saisivat siitä jopa vähemmän rahaa kuin sosiaaliturvaetuuksista. Työssä nähdään tulevaisuus.

Yhteiskunnan palvelujen joustettava

Mitä siis tekee tuttu sairaanhoitaja? Työvuorojaan hän ei voi sanella. Vuorotyöllä on myös hänelle tärkeä taloudellinen merkitys. Kotikunta ei hoitajan pienelle koululaiselle vuorohoitoa ainakaan vielä tarjoa. Lähellä ei myöskään ole sukulaisia eikä tuttavia, joita voisi jatkuvasti pyytää avuksi. Mitkä ovat vaihtoehdot? Työttömyys? Kouluttautuminen uuteen ammattiin, jolloin pitäisi jättää oma lapsuuden unelma-ammatti tilapäisen elämäntilanteen vuoksi?

Näihin ratkaisuihin päätyminen olisi inhimillisesti ja yhteiskunnan näkökulmasta liian kallista. Vastaus on selvä: yhteiskunnan palveluiden on ulotuttava ja joustettava tukemaan yhden vanhemman perheen elämää, jotta yksinhuoltajankin lapsella on turvaa ja hoivaa vanhemman ollessa työssä ja aikuisella mahdollisuus omalla työllään elättää perheensä.


Saara Karhusaara_karhu_thumb.jpg
kansanedustaja (sd)
Pirkanmaa
www.saarakarhu.net