xml version="1.0" encoding="iso-8859-1"?> Yksinhuoltajuuden ilot ja surut - Yksinhuoltajan päiväkirja
Yksinhuoltajuuden ilot ja surut
12.02.2007
Se, että omassa elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, onkin osoittautunut työni kannalta hyväksi, omakohtaiseksi kokemukseksi. En siis ollut asettanut yksinhuoltajuutta tavoitteeksi. Kun niin kuitenkin kävi, antoi se uusia näkökulmia kansanedustajan tehtäviin.

Jäin yksinhuoltajaksi poikani ollessa kaksivuotias. Työni oli jo eduskunnassa, mutta en halunnut muuttaa poikani elämää Helsinkiin, koska läheisemme olivat Turussa. Ilman toimivaa päivähoitopaikkaa elämämme olisi ollut hankalaa. Minun olisi pitänyt soitella päivittäin mummeille, kummeille ja kavereille tyyliin "Kuka tänään hakee pojan?", jos kaikki päiväkodit sulkeutuisivat klo 17.00. Vuorohoitopaikan järjestyminen vapautti meidät tuolta pallottelulta.

Alkuaikoina sinkkuna tunsin oloni joskus säälittäväksi, kun saatoin kaivata lauantai-iltaisin aikuista seuraa. Kun ajan mittaan löysin tasapainon itseni kanssa - sen, että elämä kantaa kuitenkin - muistan ajatelleeni perjantaisin kotiin tullessamme: "ihanaa tulla omaan kotiin".

Kaksin ollessa vietimme pojan kanssa mm. lauantai-iltoja "pesien" olohuoneen lattialla, jonne kannoimme peitot ja kääriydyimme niihin katsomaan piirrettyjä kainalokkain. Sinkkuaika
oli myös erittäin sosiaalista, kun ei tarvinnut sovittaa aikatauluja kenenkään kanssa.

Sovimme, että nautitaan tästä ajasta

Paras ystävättäreni oli samaan aikaan tyttärensä kanssa sinkkuna. Sovimme, että nautitaan tästä ajasta, koska vääjäämättä tulee toisenlaisia aikoja. Teimme siis mustikkametsäretkiä, uimahallikäyntejä ja kävimme yökylässä toistemme luona, koska lapsemme ovat hyviä kaveruksia. Sitten äidit saattoivat joskus lähteä ravintolaan, mittaamaan kannatustaan. Minun äitini jäi lasten kanssa ja pikkutunneilla nämä äidit hiipivät takaisin lastensa viereen. Aamulla sitten herättiin yhdessä.

Yksinelon hankaluuksia oli lapsenkasvatuksessa se, etten uhmaikäisen poikani kanssa ollut aina varma, olenko riitatilanteessa liian tiukka vai liian lepsu. Teinkö oikein vai väärin? Onneksi joskus tällaisessa tilanteessa meillä oli kylässä toinen äiti, ikään kuin vertaistukena, ja saatoin kysellä hänen
mielipidettään. Miltä kasvatuskeinoni näytti?

"Kuule äiti, kun sulla ei ole ketään. Mistä aiot löytää miehen?”

Poikani oli jo hahmottanut kuuluvansa pippelillisiin, johon ryhmään äiti ei kuulu. Sukellusseurassani on paljonkin mieskavereitani, jotka osoittautuivat pojalleni tärkeiksi miehenmalleiksi, joiden kanssa aina sukelluskeikoilla sai tehdä "miesten töitä". Tämä viiteryhmä kuuluu edelleen elämäämme.

Viimeisenä sinkkukesänäni poikani sanoi minulle: "Kuule äiti, kun sulla ei ole ketään. Mistä aiot löytää miehen?". Oma yksinhuoltajuuteni loppui, kun menin naimisiin pari vuotta sitten. Sain mieheni kanssa tyttären ja nelihenkinen perheemme asuu edelleen Turussa.

On erittäin tärkeää, että yhden huoltajien perheet otetaan nykyistä paremmin huomioon kehitettäessä yhteiskunnan palveluja ja tulonsiirtoja. En halua vastakkainasettelua perinteisten ydinperheiden ja muiden perhetyyppien välille, mutta myös uusperheiden tarpeet on huomioitava.

Etävanhemmuuden haasteet


Etävanhemmankin asema voi olla ongelmallinen. Jos perheessä on "normaalisti" kaksi etävanhempaa, mutta melkein joka viikonloppuna ja välillä viikollakin molempien lapsia, monet järjestelmät kuitenkin lähtevät siitä, että nämä kaksi etävanhempaa ovat kahden aikuisen perhe. Erilaiset tukiverkostot saattavat jäädä heidän ulottumattomiin.

Olen tehnyt kirjallisia kysymyksiä muun muassa yhden huoltajan perheiden aseman
parantamisesta (858/ 2006 vp), lapsilisästä, vanhempainrahasta ja vanhempainvapaasta (957/ 2005 vp), elatustuen nostamisesta (816/ 2005 vp), yksinhuoltajien lapsilisäkorotuksen perusteiden muuttamisesta (72/ 2003 vp) jne.

Työllistymisen vaikeus

Yksinhuoltajat eivät työllisty siinä missä sellaiset ihmiset, jotka eivät elä arjessaan yksin, ainoana vanhempana. Tästäkin syystä perusteettomat pätkätyöt on purettava. Tätä voitaisiin mainiosti hoitaa esimerkiksi kuntien valtionosuusuudistuksella, jossa palkittaisiin pätkätöiden vähentämisestä.

Toinen erittäin tärkeä asia on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen. Niin kauan kuin tätä kuluerää pallotellaan työnantajien välillä, lasten saaminen heikentää työmarkkina-asemaa. Siksi tämä asia pitääkin hoitaa niin, että valtio tulee vastaan. Jos työnantajien rasitusta lisätään tällä asialla, perheiden asema ei parane.

 

Marjukka Karttunenmarjukka_karttunen_thumb.jpg
kansanedustaja (kok)
Varsinais-Suomi
www.marjukka.com