xml version="1.0" encoding="iso-8859-1"?> Yksinhuoltajan päiväkirja - Yksinhuoltajaperheen arkea
Yksinhuoltajaperheen arkea
Johanna Karimäki
13.02.2007
Olen kahden lapsen yksinhuoltaja Espoosta. Lasten isä ei asu samalla paikkakunnalla, joten käytännössä olen yksin vastuussa ihan kaikesta. Arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa.

Lasten vaate- ja harrastevälinehankinnat on hoidettava yksin, selvittävä ruokahuollosta ja kodin siivouksesta, vietävä sairas lapsi lääkäriin vaikka keskellä yötä, hoidettava harrastuksiin viemiset. Tilanteeseen sopeudutaan parhaimman mukaan ja lasten omatoimisuus kasvaa.

Omatoimisuus on meidän perheessä jo itsestään selvää. Tyttäreni kännykkä hajosi, kun se tipahti pesuveteen hänen pestessään jumppapukua. Kun kerroin harmistuneena tapauksesta ystävilleni, ihmetystä herätti se, että: ”Peseekö tyttäresi jo itse pyykkiä?” Meillä lapset osallistuvat kodin siivoukseen ja imurointiin. Uskon, että se on meille kaikille hyväksi.

Kun jäimme kolmistaan, ajattelin ottaa lapsille lohdutuksesta ja seuralaiseksi lemmikin. Se oli hyvä ratkaisu, sillä pieni koiramme on hyvin tärkeä meille kaikille. Lapseni osallistuvat koiran ulkoiluttamiseen ja ottavat vastuuta pienen eläimen hoidosta.

Iltapäiväkerho toi helpotusta

Vaikeinta oli silloin, kun lapset olivat pieniä. Silloin helpotusta toi pienille koululaisille tarkoitettu iltapäiväkerho. Se lisäsi lasten turvallisuutta. Mielestäni olisi tärkeää saada kouluihin iltapäivä- ja harrastetoimintaa myös isommille koululaisille, ala-asteen kaikille luokille. Nyt olemme tottuneet elämään kolmistaan ja lapset viettävät paljon aikaa kavereiden kanssa.

Päivämme ovat hyvin kiireisiä, lapset harrastavat paljon ja minä olen vahvasti mukana järjestötoiminnassa ja kunnallisvaikuttamisessa. Lapset ovat tottuneet kulkemaan itsenäisesti bussilla, vaikka harrastuksiin vieminen onkin aika rumba. Arki on täynnä organisointia: kuka vie kenet ja minne, milloin? Ilman lähellä asuvia vanhempiani olisin pulassa. Olen selvinnyt erosta ja arjesta sukulaisten ja ystävien tukiverkon ansiosta. Yhteisöllisyys on tärkeä voimavara. Uskon, että asukaspuistot ja muu yhteisöllinen toiminta ovat tärkeitä monelle yksinhuoltajalle.

Aikaa itselle

Kun on kokopäivätyö, yksinhuoltajuus ja sen päälle luottamustoimet, niin päivät ovat tekemistä aamusta iltaan. Asiaa helpottaa, että työskentelen tutkijana. Vaikka on taloudellisesti tiukkaa, työ joustaa tarvittaessa. Olen itse onnellinen siitä, että lapsilla on säilynyt hyvä suhde isäänsä, jota he käyvät tapaamassa joka toinen viikonloppu. Totta puhuen osaan nauttia niistä viikonlopuista, jotka lapset viettävät isällään. Tiedän, että heillä on siellä hyvä olla ja toisaalta saan aikaa itselleni. Jokaisella yksinhuoltajalla pitäisi olla aikaa myös itselleen, se auttaa paremmin jaksamaan.

Lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen, mutta hekin kävivät läpi oman suruprosessin. Tunnekuohuilta ei säästy yksikään perhe. Avoin keskustelu tietysti auttaa lapsiakin ja hyvän suhteen säilyminen kumpaankin vanhempaan on tärkeää. Arki auttaa, sen rutiinit tuovat järjestystä elämään. Mutta ei unohdeta kodin juhlia, ystävävierailuja, yhteisiä retkiä metsään, saaristoon, uimarannalle, luistinradalle ja hiihtämään. Käydään kirjastossa ja kulttuuritapahtumissa. Joskus ihan vaan ollaan ja lomaillaan. Lapset tuovat elämään iloa ja sisältöä.