xml version="1.0" encoding="iso-8859-1"?> Eihän sen näin pitänyt mennä - silti kaikki on ihan hyvin - Yksinhuoltajan päiväkirja
Eihän sen näin pitänyt mennä - silti kaikki on ihan hyvin
12.02.2007
Väliin on raskasta, että perheen arjen suunnittelu on kokonaan vastuullani, eikä arjessa ole aikuista seuraa. Elämä on kuitenkin asettunut myrskyisän eron jälkeen raiteilleen, ja usein mietin että kaikki on sentään aika hyvin. Jälkikäteen ajatellen erovalmennus olisi voinut auttaa meitä. Kun on itse ollut täysin sidottuna kotiin, ymmärtää paremmin työllistymisen merkityksen paitsi yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen niin myös sosiaalisten suhteiden kannalta.

Tavallisessa arjessa en mieti koko ajan, että meidän perhe olisi jotenkin vajaa. Meidän perheessä ilahduttavat ihan samat asiat kuin kaikissa perheissä: yhdessäolo, uusien asioiden oppiminen ja pienet hauskat sattumukset. Usein mieleen nousee ajatus, että asiat ovat kuitenkin aika hyvin.

En voi kuitenkaan sanoa, etteikö eläminen yhden huoltajan perheen "päänä" tuntuisi välillä raskaalta. "Perheen pää" olen ihan siinä konkreettisessa mielessä, että joudun itse miettimään ja suunnittelemaan koko arjen pyörittämisen. Normaaliarjesta puuttuu aikuisen seura, jota kaipaan esimerkiksi iltaisin poikani mentyä nukkumaan. Itse olen tuntenut välillä, erityisesti avioeron jälkeen, olleeni todella sidottu kotiin - vaikka samalla se on tällä hetkellä tärkeintä elämässäni.


Eroni olisi voinut mennä paremmin

Helpot erot ovat varmasti harvassa, ainakaan silloin kun perheeseen kuuluu pieniä lapsia. Ero poikani isästä oli myös vaikea. Lähdin yhteisestä kodista alle puolivuotiaan poikani kanssa ja muutamaan kuukauteen meillä ei ollut vakituista asuntoa. Reissasimme paljon ystävien ja sukulaisten luota toiselle. Heidän tuellaan tuosta ajasta selvittiin.

On vaikea sanoa olisiko siihen ollut mahdollisuutta, mutta jälkikäteen ajatellen jonkinlainen erovalmennus olisi voinut parantaa omaa jaksamistani ja helpottaa asioiden sopimista mieheni kanssa. Sopuisampaan eroon tähtäävät neuvontapalvelut ovatkin mielestäni hyvin tärkeitä ja niihin tulee osoittaa resursseja.

Nykyisin välit poikani isään ovat hyvät ja meillä on toimiva tapaamissysteemi. Lapsen ja isän suhteeseen ei tullut katkosta edes kiivaimman eroprosessin aikana.

Isänsä lisäksi pojallani on monia muita miesroolimalleja. On ollut todella riemastuttavaa nähdä miten oma isäni leikkii ja touhuaa poikani kanssa. Myös ensimmäinen aviomieheni ja monet muut ystäväpiirini miehet ovat olleet läsnä "Dannen" elämässä.

Perheen ja työn yhteensovittamisessa tehtävää


Olen moniin yhden vanhemman talouksiin nähden onnellisessa asemassa, koska olen voinut palkata lastenhoitajan kotiin. Tällä hetkellä pojallani on vielä hoitaja, joka asuu luonamme, joten voin suunnitella menoja vapaammin. On mukavaa, että poikani voi jäädä aamulla nukkumaan, jos minun pitää mennä aikaisin töihin. Verrattuna siihen, että joutuisin sumplimaan poikani viemiset ja hakemiset epäsäännöllisten työaikojeni mukaan, koen että minulla on enemmän energiaa poikani kanssa olemiseen. Eroni jälkeisestä ajasta muistan juuri syyllisyyden tunteen väsymyksestä, kun en jaksanut tehdä kaikkia niitä asioita poikani kanssa, joita olin suunnitellut.

Ihan muutama päivä ennen tämän tekstin kirjoittamista näin jälleen uutispätkän yksinhuoltajaäitien huonosta asemasta työelämässä. Oli järkyttävä kuulla yksinhuoltajaäidin kertovan, miten lupaavalta näyttänyt työllistyminen on useasti kariutunut, kun työnantajalle on työhönottotilanteessa selvinnyt hänen perhetilanteensa. Vaikka itse olisin halunnut hoitaa lastani pitempään kotona, kuin mitä kansanedustajan tehtävä mahdollisti, niin ymmärrän omankin kokemuksen kautta työllistymisen merkityksen yksinhuoltajille sosiaalisten suhteiden kannalta.

Työllistymisen suurin merkitys on tietysti siinä, se että tarjoaa mahdollisuuden perheen taloudellisen tilanteen parantamiseen. Yksinhuoltajien kasvaneen köyhyyden taustalla on tulonsiirtojen jälkeenjääneisyyden ohella suuri työttömyysaste. Yksinhuoltajien asemaa parantaisikin vihreiden pitkään vaatima vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kaikkien työnantajien kesken. Köyhimpien lapsiperheiden tulonsiirtoja tulee myös korottaa reippaasti.

Uusperheet pitäisi huomioida lainsäädännössä myös niin, että myös etävanhemmalle annettaisiin oikeus perhevapaisiin. Uudistuksella voitaisiin vaikuttaa yksinhuoltajien työllistymiseen. Samalla tällainen uudistus olisi viesti lapsen ja etävanhemman suhteen arvostamisesta ja tukemisesta.

Minusta mikä tahansa työ millä tahansa ehdoilla ei ole ratkaisu lapsiperheiden köyhyysongelmaan. Nimenomaan yksinhuoltajille työ epäsäännöllisine työaikoineen saattaa muodostua niin raskaaksi, ettei vanhemmuudelle jää aikaa. Tämän vuoksi olen esimerkiksi vastustanut kauppojen sunnuntaiaukiolon laajentamista.


merikukka_forsius_thumb.jpg

 

Merikukka Forsius
Kansanedustaja (vihr)
Uusimaa
www.merikukka.net